Winter Wonderland

Vancouverissa ei ole kuulemma satanut lunta kunnolla ainakaan kahtena viime talvena, mutta nyt kaupunki on kuin winter wonderland! Viikon ajan täällä on satanut lisää lunta melkeen joka päivä ja alussa koko kaupunki meni ihan sekaisin. Ihmiset ei tiedä miten ajaa lumessa ja muutenkin teistä pidettiin tosi huonosti huolta, koska lumimyräkät tuli yllätyksenä, eikä oletettu, että lumi pysyisi maassa muutamaa sekuntia pidempään. Lucia on ihan innoissaan lumesta ja rakennettiinkin jo lumiukko ja hän on joka päivä pihalla koulun jälkeen ja leikkii lumessa. Gia ja mä ei olla ihan yhtä innoissaan. Muuten olisin, mutta oon vieläkin kuukauden on-offailun jälkeen kipeä. Hain perjantaina antibioottikuurin lääkäriltä, jotta tää kipuilu vihdoin helpottaisi... Mulla on menossa 13 päivän työputki, joten ei paljoa naurata olla kipeenä! 

Tässä postauksessa on kuvia lumisesta New Westminsterista ja mun ja Gian tutkimusmatkasta puistoon :) (puin Giaa varmaan 10 minuuttia ja valmistauduttiin tutkimusmatkaan eväillä ja kameralla, mutta viiden minuutin puistoilun jälkeen hän sanoo, että haluaa kotiin. Oli kuulemma liian jäistä ja lumista). 

<3: Rosalina

Paketti

Sain perjantaina lapun postilta, että mua odottaa paketti meidän lähimmässä 7 Elevenissä. Hain paketin tänään ja sieltä kuoriutui kaikkea ihanaa!! Itseasiassa viime viikon perjantaina googlettelinkin töissä kauppaa, joka myisi suomalaisia tuotteita (pääasiassa suklaata). Nyt ei enää tarvii! Nam! 

Mutta kiitos tuhannesti isi ja Sipe <3 !

Ps. Pupu on sellainen, jonka masun sisällä on mikrossa lämmitettävä lämpötyyny <3 !

<3: Rosalina

Oman lapsuuden muistelua

Täällä ollessa on tullut muisteltua myös omaa lapsuutta ja mietittyä, miten erilaista kaikki oli silloin verrattuna näiden lapsukaisten elämään.

Muistan esimerkiksi, kuinka mä ja Sofi käveltiin/juostiin/pyöräiltiin kouluun jo heti 1-2 luokkien aikana Ahjon koulussa. Me myös joskus mentiin kotiin koulusta yksin, jos ei ollut iltapäiväkerhoa.  Parasta oli pysähtyä yhden ison puun luona ja jäädä siihen kiipeilemään kavereiden kanssa kotimatkalla. Täällä se ei tulisi kysymykseenkään! 99 % Lucian koulun lapsista viedään sinne autolla ja loput vie lastenhoitaja/vanhemmat bussilla. Ja lapset haetaan koulusta AINA. Meidänkin matka koululle on 10 minuuttia autolla. Noin 3 kilometrin matka, jonka mä olisin mun lapsuudessa mennyt  varmasti pyörällä tai bussilla!

Kaikki ei kuitenkaan aina mene ihan nappiin, jos antaa lapsen matkustaa yksin koulusta kotiin. Muistan, kuinka unohdin kerran avaimen kotiin ja Trappiksen ulko-oven edessä mietiskelin, että mitähän tässä nyt tekisi. Pikkurosa tuli siihen tulokseen, että ovenhan voi avata myös tikulla... Etsin sitten sopivan tikun ja tungin sen avaimenreikään. Ja sinne se jäi! Odotin sitten oven takana kunnes äiti tai isi (en muista kumpi) tuli kotiin, eikä ollut kovin iloinen avaimenreiän ollessa tukossa tikusta ja jouduttiin käyttää takaovea jonkun aikaa. Muistaakseni meidän piti tilata lukkoseppä tyhjentämään etuoven avaimenreikä tikusta, koska se oli niin syvälle tungettu. Voin myös olla väärässä, mutta voi niitä aikoja!

Muita asioita, joita muistan vahvasti omasta lapsuudesta:

* Akkarikeskiviikko. Odotin jokaista keskiviikkoa kuin kuuta nousevaa, jotta pääsin lukemaan uuden akkarin koulun jälkeen. Parasta oli myös, kun iskä tilasi meille extra-akkarin Talmaan, joten välillä yhden akkarin sijasta postissa tuli kaksi!! Ja välillä jopa taskukirjoja!! Uusia akkareita odotellessa luin kaikki vanhat muutamaan kertaan läpi. Menin vaatehuoneeseen, jossa oli laatikoittain vanhoja akkareita ja taskukirjoja ja kalastelin aina pohjimmaisen eli vanhimman akkarin luettavaksi. Parasta!!

* Edellisestä kohdasta tuli mieleen, että luin ihan mielettömästi lapsena. Parasta oli mennä kirjastoon ja vuokrata sieltä repuntäydeltä kirjoja.  Luin kaikki Neiti Etsivät ja Goosebumpsit (?) sun muut kirjat. Mun lapsuudessa kännyköiden ja tablettien tilalla oli kirjat, mikä oli ihan loistava juttu. Musta tuntuu, että täällä lapset oppii lukemaan myöhemmällä iällä ja esimerkiksi kakkosluokalla mä luin jo aika hankalia tekstejä, koska opin lukemaan jo  5 vuotiaana, kun yhtäkkiä Pupu Tupuna -kirjan teksti muuttui järkeenkäypäksi sitä tuijotellessani. Täällä vielä 2 -luokkalaisten lukemien kirjojen sivulla on 1-4 lausetta ja kuvia. Tai sit mä olin vaan superfiksu lapsi ;)

* Mä myös opetin päiväkodissa mun kaverin lukemaan. Päiväkodissa!! Muistan, kun me kasattiin sellaisista sinisistä patjoista varmaan 2 metriä korkea kasa yhden huoneen nurkkaan ja sen päällä opetin Sussun lukemaan. Siellä huoneessa oli tietokone, jolla välillä myös pelattiin Aladdin -peliä, mutta pääasiassa me luettiin! :)

* Me myös leikittiin tosi paljon ulkona. Heppaleikkejä, polea ja rofea, iglujen rakennusta talvisin ja vaikka mitä muuta koko naapuruston lasten kanssa. Me oltiin ulkona aamusta iltaan ja silti harmissaan, kun piti mennä takaisin kotiin illalla. Täällä lapset pitää enemmän playdateja ja leikkii pari tuntia yhdessä tai sitten jäädään koulun jälkeen leikkikentälle ulos. Mutta musta tuntuu, että leikkiminen ulkona Suomessa  yli 15 vuotta sitten oli "vähän" turvallisempaa, kuin Kanadassa nykyään...

* Kirjikset. Ei vitsi ne oli parhaita! Parhaiden kavereiden kanssa kirjoiteltiin vuorotellen kymmeniä sivuja (mitä enemmän sivuja, sitä coolimpaa, ja siitä piti mainita tasaisin väliajoin kirjoitusten ja tehtävien keskellä "btw, tää on jo 23. sivu..."). Juditin kanssa kirjoiteltiin varmaankin eniten ja meillä oli kymmeniä täyteenkirjoitettuja vihkoja. Kirjikset sisälsi tehtäviä ja kysymyksiä, kuten "sun top3 pojat meidän luokalta", "kenen kanssa haluaisit mieluiten tanssia hitaita koulun bileissä" ja "sun top3 kaverit", sun muuta ajankohtaista.

Voi niitä aikoja! :)

<3: Rosalina

Viikko yksin tyttöjen kanssa

Moikka kaikille! 

Oon viettänyt viimeiset neljä päivää kotona 24/7 tyttöjen kanssa, koska mun host vanhemmat lähti Kaliforniaan Palm Springsiin viikoksi. Stressasin alkuun, että mitenkähän nämä päivät tulee menemään ja mitä jos jotain tapahtuu, kun oon yksin tyttöjen kanssa? Huoli siitä oli kuitenkin turha, meillä on mennyt tosi hyvin. Lukuunottamatta sitä, että heti ensimmäisenä yönä 3 tunnin unien jälkeen tytöt alkoi herättämään mua aamu 3 lähtien joka tunti ja loppujen lopuksi heräsi lopullisesti viideltä... Kaksi seuraavaa yötä noudatti melkeen samaa kaavaa ja viikonloppu meni 4-5 tunnin unilla per yö. Vihdoin viimein viime yönä (sunnuntain ja maanantain välinen yö) sain nukuttua kunnon yöunet, kun Lucia ei koputellut mun oveen yömyöhään ja Gia päätti nukkua aamu 7 asti. 

Viikonloppuna meillä oli kuitenkin kivaa. Perjantai-iltana vietettiin kotona leffailtaa ja katsottiin ampparielokuva. Lauantaina piti kiirettä, koska Lucialla oli jalkapallokuvaukset ja kaksi tanssituntia, joiden jälkeen lähdettiin kiireenvilkkaa elokuvateattetiin. Sunnuntaina taas mentiin Science Worldiin, joka on lapsille kuin Heureka :) Nyt maanantaina alkoi taas kouluviikko, joten vietän päivät pääasiassa Gian kanssa vähän rauhallisemmissa merkeissä. Oonko ilkeä, kun mietin mielessäni, että JES Gian päikkäriaika?!? Tuntuu pahalta, mutta tarviin mun oman rauhan...

Tää kulunut aika kotona kahden lapsen kanssa on saanut kyllä tajuamaan, että en itse halua lapsia piiiiitkään aikaan. Joku päivä kyllä, mutta hyvällä omalla tunnolla vietän vielä muutaman vuoden täydessä vapaudessa haha! Ja nyt ymmärrän myös yksinhuoltajaäitejä, kuinka rankkaa heillä mahtaakaan olla pyörittää arkea ja pitää yksin huolta lapsista.. Huhhuh! Kaikesta huolimatta meillä on ollut tosi kivaa, mutta pakko myöntää, että odotan torstaiaamua ja sitä, että saan nukkua pitkään ilman herätyskelloa. Ja että 11 päivän työputken jälkeen mulla on yks vapaapäivä. (Se siitä pitkään nukkumisesta, kun heräsin 6.45 Gian huutaessa isälleen "I want Tom and Jerry papa!!". Loikoilin kuitenkin sängyssä ysiin asti :)) 

Hauskoja letkautuksia viikonlopulta:

- Oltiin lähdössä sunnuntaina Science Worldiin ja laitoin kaikkien yllätykseksi jotain muuta päälle kun kollarit/juoksuhousut. Laitoin tosiaan farkut jalkaan ja Lucian ensimmäinen kommenti meni kutakuinkin näin: "Your bum looks so cute when you´re wearing jeans Rosa!!" ja seuraavaksi "it looks just like mine!!" Jep.

- Kysyin Lucialta, että mikä on hänen lempijuttu menneeltä viikolta ja vastauksena kuuluu: "Se kun mä ja Gia koputettiin sun oveen yöllä ja nähtiin sut pikkarit jalassa!!"

- Oltiin Gian kanssa ajelemassa hakemaan Luciaa baletista ja kuunneltiin radiota. Sieltä kuuluu Draken One Dance ja Gia sanoo mulle, että "This song is so cool!!" hhahaha! Gia on myös Justin Bieber fani ja tunnistaa sen kaikki kappaleet. Aina, kun joku niistä tulee radiosta huutaa hän kimeällä äänellä "BIIEBERR!!" <3 !

Terkuin,

Rosalina

9 x Viime aikoina

Viime aikoina tapahtuneita hauskoja ja hassuja juttuja, joiden kuvituksena on pari räpsyä  pyöräilyreissulta Stanley Parkiin:

- Viimeisen viikon aikana Gia on kertonut pukeutuvansa Halloweenina näiksi hahmoiksi: catwoman, puppy, superman, spider, monkey ja wolf.

- Hän on lisäksi antanut mulle kaksi asuvaihtoehtoa, jotka on apina ja hämähäkki.

- Gia on niin pieni, että hänet täytyy aina viedä vessaan ja nostaa pöntölle. Hän myös haluaa kakkarauhan ja aina kirjan luettavakseen. Tänään, kun Gia huusi olevansa valmis ja menin nostamaan hänet alas pöntöltä, hän osoittaa sinne ja huutaa "OOH LOOK AT THAT ROSA! How big is that!!?" ja pyysi mua katsomaan kakkaansa. Hahaha

- Gia myös sanoi mulle yks päivä "You´re like a bad bad dog Rosa" ?!

- Laitoin tänään vaipan vahingossa pesukoneeseen, joten avatessani sieltä löytyi kiva ylläri.

- Oon lukemassa jo neljättä Harry Potter -kirjaa ja oon ihan koukussa! Skippasin eilen illalla salin ja luin neljä tuntia putkeen. Hups!

- Oon lukenut kolmen kuukauden aikana kuus ja puol kirjaa. Enemmän kuin vuosiin, jos koulukirjoja ei lasketa!

- Lucia sanoi mulle yks päivä, että näytin ihan pojalta lippis päässä ilman meikkiä ollessani. Hän on aina myös tosi yllättynyt, kun mulla on ripauskin meikkiä naamassa ja saattaa kysyä, että miten näytän yhtäkkiä niin nätiltä.. Näistä kauhistuneena oon vähän yrittänyt tsempata, koska kaikki mut tuntevat tietää, että tykkään laittautua ja täällä kuljen spugena 6/7 päivää viikosta haha!

- Joka itseasiassa muuttuu, kun nyt alan työskentelemään Marimekolla kolme vuoroa viikossa. Mun työviikot tästä lähtien on 6 päivää per viikko ja reilut 50 tuntia. Toivottakaa onnea! 

- Tyttöjen lempibiisit tällä hetkellä on What does the fox say ja PNY - Gangnam Style.

<3: Rosalina

Uusia tuulia syksylle

Kesä oli täällä aika vauhdikasta aikaa, koska mulla oli tosi epäsäännöllisesti töitä perheen kanssa. Ne oli myös reissuissa heinäkuussa muutaman pitkän viikonlopun ja lähti Eurooppaan elokuun ajaksi. Nyt syksyn saapuessa ja koulujen alkaessa mun rytmi tulee "vähän" muuttumaan ja säännöllisemmäksi. Perheen kanssa työskentelen maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin. Päiväohjelma on viedä Lucia kouluun ja viettää enemmän aikaa Gian kanssa koulupäivän aikana. Lucian koulupäivät on n. 9-15, joten tämä aika menee Gian kanssa ja kotihommia hoitaessa. Tämän lisäksi Gia aloittaa esikoulun, mutta päivät ei ole vielä ihan satavarmat. Mitä luultavimmin tiistaisin ja keskiviikkoisin vien ja haen Giaa esikouluun, missä hän viettää 2-3 tunnin päiviä.

Tämän lisäksi päätin hakea extraduunia heti kotiuduttuani Miamista. Kyseinen matka vei suuren osan mun koko vuodelle suunnittelemasta matkakassasta, joten heti seuraavana päivänä reissusta kotiuduttuani aloin lähettelemään työhakemuksia osa-aikaisiin paikkoihin, haha! Jostain kumman syystä mulla pälkähti päähän Marimekko, jonka ohi olin kerran keskustassa kulkenut. Löysin heidän nettisivunsa ja sieltä myös sähköpostiosoitteen. Ajattelin, että en häviä mitään, jos laitan heille sähköpostia ja tarjoudun tekemään tarvittaessa muutaman extratunnin silloin tällöin. Kahden päivän päästä sain viestiini vastauksen, jossa Store Manager kertoi välittäneensä viestin Vancouverin Marimekon omistajalle. Tästä seuraavana päivänä omistaja kutsui mut haastatteluun, joka olisi jo heti seuraavana päivänä kyseisen sähköpostiviestin vastaanotettuani.

Asiat eteni tosi nopeasti ja haastattelun jälkeen kului viikko ja kuulin, että he haluavat mut osaksi Marimekon tiimiä. Kyseinen Marimekko on ainoa Kanadassa ja he tekevät kaiken "talon sisällä" heidän kaupan tiloistaan käsin. Alan tekemään Marimekolla kolmen päivän viikkoa (joten kokonaisuudessaan 6-päivän työviikot tulee olemaan mun arkea) ja hommiin sisältyy myyntiä, somemarkkinointia, verkkokaupan ylläpitoa... Kaikkea mahdollista! Oon niin onnellinen kyseisestä duunista ja mahdollisuudesta. Tein jo ensimmäisen vuoron liikkeessä ja pääsin malliksi esittelemään uutta syysmallistoa meidän iInstagram-tilille. Basic ensimmäinen työpäivä... En malta odottaa seuraavia!! :) Kaikki jo tapaamani työntekijät on myös ihan älyttömän mukavia ja auttavaisia. Ja pääsinpähän ensimmäisenä päivänä puhumaan myös suomea, kun asiakkaaksi tuli Vancouverissa 30 vuotta asunut suomalainen nainen! 

Suunnitelmanahan oli tosiaan tulla tänne Kanadaan rentoutumaan ja matkustelemaan, mutta tällä hetkellä mulla on kolme duunia. Esimerkiksi tällä viikolla työskentelen omalle host -perheelle, yhdelle toiselle perheelle lastenvahtina, sekä Marimekolle.

Mitenkähän tässä näin kävi? Oon tullut vissiin isiin, enkä osaa olla yhtään paikallaan...

<3: Rosalina

Miami Part. 2

Heips!

Koitin julkaista tätä postausta jo eilen, mutta blogger ei antanut mun lisätä kuvia, buu :( Nyt uus yritys. Kuvat on Miamista Wynwoodin Art Districtista, jossa vierailtiin meidän vikana päivänä. Alueella on toinen toistaan makeempia taideteoksia muutaman korttelin matkalla ja kuulemma paras paikka bilettämiseen. Me ei valitettavasti ehditty kokea sitä tällä kertaa! Mutta antaa kuvien puhua puolestaan;

<3: Ropelli