Oman lapsuuden muistelua

Täällä ollessa on tullut muisteltua myös omaa lapsuutta ja mietittyä, miten erilaista kaikki oli silloin verrattuna näiden lapsukaisten elämään.

Muistan esimerkiksi, kuinka mä ja Sofi käveltiin/juostiin/pyöräiltiin kouluun jo heti 1-2 luokkien aikana Ahjon koulussa. Me myös joskus mentiin kotiin koulusta yksin, jos ei ollut iltapäiväkerhoa.  Parasta oli pysähtyä yhden ison puun luona ja jäädä siihen kiipeilemään kavereiden kanssa kotimatkalla. Täällä se ei tulisi kysymykseenkään! 99 % Lucian koulun lapsista viedään sinne autolla ja loput vie lastenhoitaja/vanhemmat bussilla. Ja lapset haetaan koulusta AINA. Meidänkin matka koululle on 10 minuuttia autolla. Noin 3 kilometrin matka, jonka mä olisin mun lapsuudessa mennyt  varmasti pyörällä tai bussilla!

Kaikki ei kuitenkaan aina mene ihan nappiin, jos antaa lapsen matkustaa yksin koulusta kotiin. Muistan, kuinka unohdin kerran avaimen kotiin ja Trappiksen ulko-oven edessä mietiskelin, että mitähän tässä nyt tekisi. Pikkurosa tuli siihen tulokseen, että ovenhan voi avata myös tikulla... Etsin sitten sopivan tikun ja tungin sen avaimenreikään. Ja sinne se jäi! Odotin sitten oven takana kunnes äiti tai isi (en muista kumpi) tuli kotiin, eikä ollut kovin iloinen avaimenreiän ollessa tukossa tikusta ja jouduttiin käyttää takaovea jonkun aikaa. Muistaakseni meidän piti tilata lukkoseppä tyhjentämään etuoven avaimenreikä tikusta, koska se oli niin syvälle tungettu. Voin myös olla väärässä, mutta voi niitä aikoja!

Muita asioita, joita muistan vahvasti omasta lapsuudesta:

* Akkarikeskiviikko. Odotin jokaista keskiviikkoa kuin kuuta nousevaa, jotta pääsin lukemaan uuden akkarin koulun jälkeen. Parasta oli myös, kun iskä tilasi meille extra-akkarin Talmaan, joten välillä yhden akkarin sijasta postissa tuli kaksi!! Ja välillä jopa taskukirjoja!! Uusia akkareita odotellessa luin kaikki vanhat muutamaan kertaan läpi. Menin vaatehuoneeseen, jossa oli laatikoittain vanhoja akkareita ja taskukirjoja ja kalastelin aina pohjimmaisen eli vanhimman akkarin luettavaksi. Parasta!!

* Edellisestä kohdasta tuli mieleen, että luin ihan mielettömästi lapsena. Parasta oli mennä kirjastoon ja vuokrata sieltä repuntäydeltä kirjoja.  Luin kaikki Neiti Etsivät ja Goosebumpsit (?) sun muut kirjat. Mun lapsuudessa kännyköiden ja tablettien tilalla oli kirjat, mikä oli ihan loistava juttu. Musta tuntuu, että täällä lapset oppii lukemaan myöhemmällä iällä ja esimerkiksi kakkosluokalla mä luin jo aika hankalia tekstejä, koska opin lukemaan jo  5 vuotiaana, kun yhtäkkiä Pupu Tupuna -kirjan teksti muuttui järkeenkäypäksi sitä tuijotellessani. Täällä vielä 2 -luokkalaisten lukemien kirjojen sivulla on 1-4 lausetta ja kuvia. Tai sit mä olin vaan superfiksu lapsi ;)

* Mä myös opetin päiväkodissa mun kaverin lukemaan. Päiväkodissa!! Muistan, kun me kasattiin sellaisista sinisistä patjoista varmaan 2 metriä korkea kasa yhden huoneen nurkkaan ja sen päällä opetin Sussun lukemaan. Siellä huoneessa oli tietokone, jolla välillä myös pelattiin Aladdin -peliä, mutta pääasiassa me luettiin! :)

* Me myös leikittiin tosi paljon ulkona. Heppaleikkejä, polea ja rofea, iglujen rakennusta talvisin ja vaikka mitä muuta koko naapuruston lasten kanssa. Me oltiin ulkona aamusta iltaan ja silti harmissaan, kun piti mennä takaisin kotiin illalla. Täällä lapset pitää enemmän playdateja ja leikkii pari tuntia yhdessä tai sitten jäädään koulun jälkeen leikkikentälle ulos. Mutta musta tuntuu, että leikkiminen ulkona Suomessa  yli 15 vuotta sitten oli "vähän" turvallisempaa, kuin Kanadassa nykyään...

* Kirjikset. Ei vitsi ne oli parhaita! Parhaiden kavereiden kanssa kirjoiteltiin vuorotellen kymmeniä sivuja (mitä enemmän sivuja, sitä coolimpaa, ja siitä piti mainita tasaisin väliajoin kirjoitusten ja tehtävien keskellä "btw, tää on jo 23. sivu..."). Juditin kanssa kirjoiteltiin varmaankin eniten ja meillä oli kymmeniä täyteenkirjoitettuja vihkoja. Kirjikset sisälsi tehtäviä ja kysymyksiä, kuten "sun top3 pojat meidän luokalta", "kenen kanssa haluaisit mieluiten tanssia hitaita koulun bileissä" ja "sun top3 kaverit", sun muuta ajankohtaista.

Voi niitä aikoja! :)

<3: Rosalina