Paketti

Sain perjantaina lapun postilta, että mua odottaa paketti meidän lähimmässä 7 Elevenissä. Hain paketin tänään ja sieltä kuoriutui kaikkea ihanaa!! Itseasiassa viime viikon perjantaina googlettelinkin töissä kauppaa, joka myisi suomalaisia tuotteita (pääasiassa suklaata). Nyt ei enää tarvii! Nam! 

Mutta kiitos tuhannesti isi ja Sipe <3 !

Ps. Pupu on sellainen, jonka masun sisällä on mikrossa lämmitettävä lämpötyyny <3 !

<3: Rosalina

Oman lapsuuden muistelua

Täällä ollessa on tullut muisteltua myös omaa lapsuutta ja mietittyä, miten erilaista kaikki oli silloin verrattuna näiden lapsukaisten elämään.

Muistan esimerkiksi, kuinka mä ja Sofi käveltiin/juostiin/pyöräiltiin kouluun jo heti 1-2 luokkien aikana Ahjon koulussa. Me myös joskus mentiin kotiin koulusta yksin, jos ei ollut iltapäiväkerhoa.  Parasta oli pysähtyä yhden ison puun luona ja jäädä siihen kiipeilemään kavereiden kanssa kotimatkalla. Täällä se ei tulisi kysymykseenkään! 99 % Lucian koulun lapsista viedään sinne autolla ja loput vie lastenhoitaja/vanhemmat bussilla. Ja lapset haetaan koulusta AINA. Meidänkin matka koululle on 10 minuuttia autolla. Noin 3 kilometrin matka, jonka mä olisin mun lapsuudessa mennyt  varmasti pyörällä tai bussilla!

Kaikki ei kuitenkaan aina mene ihan nappiin, jos antaa lapsen matkustaa yksin koulusta kotiin. Muistan, kuinka unohdin kerran avaimen kotiin ja Trappiksen ulko-oven edessä mietiskelin, että mitähän tässä nyt tekisi. Pikkurosa tuli siihen tulokseen, että ovenhan voi avata myös tikulla... Etsin sitten sopivan tikun ja tungin sen avaimenreikään. Ja sinne se jäi! Odotin sitten oven takana kunnes äiti tai isi (en muista kumpi) tuli kotiin, eikä ollut kovin iloinen avaimenreiän ollessa tukossa tikusta ja jouduttiin käyttää takaovea jonkun aikaa. Muistaakseni meidän piti tilata lukkoseppä tyhjentämään etuoven avaimenreikä tikusta, koska se oli niin syvälle tungettu. Voin myös olla väärässä, mutta voi niitä aikoja!

Muita asioita, joita muistan vahvasti omasta lapsuudesta:

* Akkarikeskiviikko. Odotin jokaista keskiviikkoa kuin kuuta nousevaa, jotta pääsin lukemaan uuden akkarin koulun jälkeen. Parasta oli myös, kun iskä tilasi meille extra-akkarin Talmaan, joten välillä yhden akkarin sijasta postissa tuli kaksi!! Ja välillä jopa taskukirjoja!! Uusia akkareita odotellessa luin kaikki vanhat muutamaan kertaan läpi. Menin vaatehuoneeseen, jossa oli laatikoittain vanhoja akkareita ja taskukirjoja ja kalastelin aina pohjimmaisen eli vanhimman akkarin luettavaksi. Parasta!!

* Edellisestä kohdasta tuli mieleen, että luin ihan mielettömästi lapsena. Parasta oli mennä kirjastoon ja vuokrata sieltä repuntäydeltä kirjoja.  Luin kaikki Neiti Etsivät ja Goosebumpsit (?) sun muut kirjat. Mun lapsuudessa kännyköiden ja tablettien tilalla oli kirjat, mikä oli ihan loistava juttu. Musta tuntuu, että täällä lapset oppii lukemaan myöhemmällä iällä ja esimerkiksi kakkosluokalla mä luin jo aika hankalia tekstejä, koska opin lukemaan jo  5 vuotiaana, kun yhtäkkiä Pupu Tupuna -kirjan teksti muuttui järkeenkäypäksi sitä tuijotellessani. Täällä vielä 2 -luokkalaisten lukemien kirjojen sivulla on 1-4 lausetta ja kuvia. Tai sit mä olin vaan superfiksu lapsi ;)

* Mä myös opetin päiväkodissa mun kaverin lukemaan. Päiväkodissa!! Muistan, kun me kasattiin sellaisista sinisistä patjoista varmaan 2 metriä korkea kasa yhden huoneen nurkkaan ja sen päällä opetin Sussun lukemaan. Siellä huoneessa oli tietokone, jolla välillä myös pelattiin Aladdin -peliä, mutta pääasiassa me luettiin! :)

* Me myös leikittiin tosi paljon ulkona. Heppaleikkejä, polea ja rofea, iglujen rakennusta talvisin ja vaikka mitä muuta koko naapuruston lasten kanssa. Me oltiin ulkona aamusta iltaan ja silti harmissaan, kun piti mennä takaisin kotiin illalla. Täällä lapset pitää enemmän playdateja ja leikkii pari tuntia yhdessä tai sitten jäädään koulun jälkeen leikkikentälle ulos. Mutta musta tuntuu, että leikkiminen ulkona Suomessa  yli 15 vuotta sitten oli "vähän" turvallisempaa, kuin Kanadassa nykyään...

* Kirjikset. Ei vitsi ne oli parhaita! Parhaiden kavereiden kanssa kirjoiteltiin vuorotellen kymmeniä sivuja (mitä enemmän sivuja, sitä coolimpaa, ja siitä piti mainita tasaisin väliajoin kirjoitusten ja tehtävien keskellä "btw, tää on jo 23. sivu..."). Juditin kanssa kirjoiteltiin varmaankin eniten ja meillä oli kymmeniä täyteenkirjoitettuja vihkoja. Kirjikset sisälsi tehtäviä ja kysymyksiä, kuten "sun top3 pojat meidän luokalta", "kenen kanssa haluaisit mieluiten tanssia hitaita koulun bileissä" ja "sun top3 kaverit", sun muuta ajankohtaista.

Voi niitä aikoja! :)

<3: Rosalina

Viikko yksin tyttöjen kanssa

Moikka kaikille! 

Oon viettänyt viimeiset neljä päivää kotona 24/7 tyttöjen kanssa, koska mun host vanhemmat lähti Kaliforniaan Palm Springsiin viikoksi. Stressasin alkuun, että mitenkähän nämä päivät tulee menemään ja mitä jos jotain tapahtuu, kun oon yksin tyttöjen kanssa? Huoli siitä oli kuitenkin turha, meillä on mennyt tosi hyvin. Lukuunottamatta sitä, että heti ensimmäisenä yönä 3 tunnin unien jälkeen tytöt alkoi herättämään mua aamu 3 lähtien joka tunti ja loppujen lopuksi heräsi lopullisesti viideltä... Kaksi seuraavaa yötä noudatti melkeen samaa kaavaa ja viikonloppu meni 4-5 tunnin unilla per yö. Vihdoin viimein viime yönä (sunnuntain ja maanantain välinen yö) sain nukuttua kunnon yöunet, kun Lucia ei koputellut mun oveen yömyöhään ja Gia päätti nukkua aamu 7 asti. 

Viikonloppuna meillä oli kuitenkin kivaa. Perjantai-iltana vietettiin kotona leffailtaa ja katsottiin ampparielokuva. Lauantaina piti kiirettä, koska Lucialla oli jalkapallokuvaukset ja kaksi tanssituntia, joiden jälkeen lähdettiin kiireenvilkkaa elokuvateattetiin. Sunnuntaina taas mentiin Science Worldiin, joka on lapsille kuin Heureka :) Nyt maanantaina alkoi taas kouluviikko, joten vietän päivät pääasiassa Gian kanssa vähän rauhallisemmissa merkeissä. Oonko ilkeä, kun mietin mielessäni, että JES Gian päikkäriaika?!? Tuntuu pahalta, mutta tarviin mun oman rauhan...

Tää kulunut aika kotona kahden lapsen kanssa on saanut kyllä tajuamaan, että en itse halua lapsia piiiiitkään aikaan. Joku päivä kyllä, mutta hyvällä omalla tunnolla vietän vielä muutaman vuoden täydessä vapaudessa haha! Ja nyt ymmärrän myös yksinhuoltajaäitejä, kuinka rankkaa heillä mahtaakaan olla pyörittää arkea ja pitää yksin huolta lapsista.. Huhhuh! Kaikesta huolimatta meillä on ollut tosi kivaa, mutta pakko myöntää, että odotan torstaiaamua ja sitä, että saan nukkua pitkään ilman herätyskelloa. Ja että 11 päivän työputken jälkeen mulla on yks vapaapäivä. (Se siitä pitkään nukkumisesta, kun heräsin 6.45 Gian huutaessa isälleen "I want Tom and Jerry papa!!". Loikoilin kuitenkin sängyssä ysiin asti :)) 

Hauskoja letkautuksia viikonlopulta:

- Oltiin lähdössä sunnuntaina Science Worldiin ja laitoin kaikkien yllätykseksi jotain muuta päälle kun kollarit/juoksuhousut. Laitoin tosiaan farkut jalkaan ja Lucian ensimmäinen kommenti meni kutakuinkin näin: "Your bum looks so cute when you´re wearing jeans Rosa!!" ja seuraavaksi "it looks just like mine!!" Jep.

- Kysyin Lucialta, että mikä on hänen lempijuttu menneeltä viikolta ja vastauksena kuuluu: "Se kun mä ja Gia koputettiin sun oveen yöllä ja nähtiin sut pikkarit jalassa!!"

- Oltiin Gian kanssa ajelemassa hakemaan Luciaa baletista ja kuunneltiin radiota. Sieltä kuuluu Draken One Dance ja Gia sanoo mulle, että "This song is so cool!!" hhahaha! Gia on myös Justin Bieber fani ja tunnistaa sen kaikki kappaleet. Aina, kun joku niistä tulee radiosta huutaa hän kimeällä äänellä "BIIEBERR!!" <3 !

Terkuin,

Rosalina